Koetin saada vähän koruja aikaiseksi. Ihanaa materiaalia mutta miten sen jalostaa - siinä se juttu. Joskus tekeminen vie mennessään, ja tänä sunnuntaina tuli tällaisia aikaiseksi. Herkullisia syksyisiä ja karkkivärejä, akryylia ja metallihopeaa. Eilen illalla myöhään järjestelin tavaroitani vintin "neljän ikkunan konttorissani" aarteitani penkoen. "Kaikki muut" juhlivat venetsialaisia kuka mitenkin ja missäkin. Minä olen kyllä niin koti-ihminen kuin vain olla voi!
 |
| Tämän kauniin kaulakorun on taituroinut ystäväni. Itse haluan opetella tekemään myös näitä malleja, vielä en ole uskaltanut ruveta, kun opiskelu vaatii aikaa ja itseni tuntien uutuudenviehätys vie herkästi mennessään... |
 |
| Sama koru siihen sopivine korvakoruineen, |
Ihania koruja!
VastaaPoistaMinäkin olen koti-ihminen! Jopa siinä määrin, että vaikka olen nyt kaupunkikodissani käymässä, omien tavaroiden keskellä, minulla on mahdoton ikävä maalaiskotiini!!!