Paperinukkeja

 Saanko esitellä, de Bellefort family.
Nämä ihanat aarteeni olen tarkkaan säästänyt ja säilönyt vuosikymmenet. 
Serkkuni on piirtänyt ja värittänyt nämä kultaisella 70-luvulla, joskus sen puolivälin paikkeilla.  Voi sitä ihailun määrää, mitä kohdistin hänen osaamiseensa! Hän oli silloin n 20-vuotias.  Tarkemmin muistellen tuon isä Steven on tainnut piirtää hänen nuorempi sisarensa.  Nuket on piirretty konekirjoituspaperille ja laadukkaat puuvärit ja tussit olivat sellaista luxusta, joka oli minulle - myös piirtämiseen rakastuneelle - vielä siinä iässä saavuttamatonta.  Ja silloinkin, kun tussipakkauksen raaski ostaa, ei ollut minulla kärsivällisyyttä noin tarkkaan jälkeen, millä kuvan asusteet on väritetty. Ja konekirjoituspaperi, wau! Meillä kotona oli vain voipaperia ja ruutupaperia :)

 Ja sitten nuo "henkilöiden" nimet, kuunnelkaas tätä: Steve, Linda ja Jacqueline de Bellefort, Nancy Priest, Meri Ridgeway. Ja on minulla vielä laatikossa Judy Elliot ja Dorina Peters. Ja kaikilla paljon, paljon vaatteita :)  Blondi käkkäräpää on Meri, hulvaton villikissa jolla on värikkäitä vaatteita, paljon asusteita ja piiiitkävartisia saappaita.  Nancy, oikeanpuoleinen yläkuvassa, oli aikanaan suosikkini, koska hän oli nättikasvoisin.  Hän oli muutenkin siveä ja nuhteeton, yksityissihteeri tai kansakoulunopettaja tai jotain leikeissäni.
Minulla oli aikoinaan myös valtava kokoelma Rauni Palosen piirtämiä Apu-lehden paperinukkeja vaatteineen.  Ensimmäinen taisi olla Mikko Alatalo. Siitä alkoi keräily.  Jossain vaiheessa annoin lasten "koskea" näihin apupaperinukkeihin ja loppu on sitten historiaa.  Niiden menetystä en silti sure lainkaan, näiden itsetehtyjen arvo on paljon suurempi. No, jostain syystä Ossi Karttunen on vielä tallella :D
Ilokseni sain muutama vuosi sitten ystävättäreltäni Tähdet arkilla- teoksen joululahjaksi.  Sieltä ne ihanat ja vähemmän ihanat Apu-lehden nuket kirjaan painettuina löytyvät.  Nostalgia-aarre, jota omat lapseni tuskin tai vaivoin ymmärtävät.  He muistelevat sitten aikanaan betty spagettejaan ja brätsejään, tyttäret nimittäin.  Minun tehtäväni on yrittää vielä suojella niitä leluja kotonamme.

En minä oikeastaan leikkinyt näillä nukeilla. Pääasia oli piirtää niitä.  Joskus, kun homma sujui, sai joku nukeista valtavan vaatekokoelman.. Esimerkiksi kuningatar Silvia.  Hän oli niitä Rauni Palosen nukkeja.
Olen toki itsekin piirtänyt aikuisena joitakin nukkeja, omaksi ilokseni ja omille tai muitten lapsille.  Ei siitä kuitenkaan enää samaa hohtoa löydy kuin lapsena ja varhaisnuorena.  Siispä varjelen näitä aarteitani ja iloitsen niihin liittyvistä muistoista.